Aava ja Mama

torstai 9. maaliskuuta 2017

Pyramiditukka ja korvapatukat

Tässä postauksessa mun Mama näyttää teille miten se laittaa mun tukkaa. 

Pitkäturkkisilla koirilla suortuvien kuriin saaminen vaatii välillä luovuutta. Villakoiran tukkaa voi sitoa mitä mielukuvituksellisimmilla tavoilla. Esittelen yhden tavan, jota voi soveltaa muihinkin malleihin, sillä perusta tukan sitomiselle kampauksessa kuin kampauksessa on sama.




Harjaa tukka ensin auki. Pääalueen karva on villakoiralla se mitä varjellaan, sillä näyttelyitä ajatellen se halutaan melko pitkäksi. Tämän takia on parempi karstan sijaan käyttää pehmeämpää harjaa, esimerkiksi piikkiharjaa tai pehmeää muovipiikkistä harjaa. 



Takkukohtien selvittämisen avuksi voit käyttää hoitosuihketta. Esimerkiksi aiemmassa postauksessa kerron Animologyn Knot Sure- suihkeesta. Pääalueen karvaan kannattaakin laittaa aina pesun yhteydessä erittäin paljon hoitoaineita ja öljytä sekä hoitaa tukkakarvaa hoitavin suihkein. Näin vältytään karvan kuivumiselta talviaikanakin!


Kampaa piikkikammalla lopuksi tukka nahkaa myöten lävitse. Mikäli kampa ei mene läpi vaan jumittaa, takkukohtien selvittelyyn pitää palata aiemmilla välineillä. Karvaa ei saisi raastaa väkivalloin auki: se sattuu koiraa yhtä paljon kun vetäisit oman pääsi takun yhdellä vedolla auki niin, että tuppo hiuksia lähtee mukana. Selvittele, selvittele ja ylläpidä turkkikoirasi karvaa!


Teen jakaukset tupeerausharjalla jonka toinen pää on terävähkö. Tällä saa helposti tehtyä jakauksia. Muistathan huolehtia että teet suorat jakaukset, sillä epätasaiset ja vinot jakaukset aiheuttavat lopulta takkuja. 


Pinnillä tai muulla ihmisten hiusklipsillä jakauksen teon jälkeen saa ylimääräiset suotuvat pidettyä poissa tieltä. Turkin tyveen, eli siihen kohtaan mihin hiuslenkki tulee, voi laittaa silkkitippoja.


Meillä käytetään Chris Christensenin Silk Spirits- tippoja (19e/plo). Aine on hyvin riittoisaa, sillä sitä ei tarvitse kuin hyppysellisen per kohta. Silkkitipat suojaavat turkkia kumilenkin kulutukselta.

 Ota sidottava karvajoukko käpälääsi ja sipaise se läpi piikkikammalla kuin vielä kerran varmistaaksesi ettei se ole takkuinen ja samalla saa aseteltua suortuvat kohdilleen. Aseta nyt kumilenkki tai froteepompula suht juureen ja kiepauta muutamia kertoja, jotta siitä tulee napakka ja se ei lähde valumaan. Huolehdi myös siitä, ettei tukkalaitos lopulta kiristä koiraa ihosta. Voit esimerkiksi ponnarin asettelun jälkeen vielä löysätä sitä avustaen omin sormin.


Ensimmäiset kaksi ponnaririvistöä tehty. 


Sido ne nyt kiinni toisiinsa (muista silkkitipat taas tämänkin ponnarin alle.)


Tee perään kaksi muuta samanlaista pötköä ja kiinnitä jälkimmäiset kaksi keskenään taas kiinni. 


Lopuksi yhdistä "kaksi karvapötkylää" toisiinsa ja sido loppuun saakka ponnareilla niin kauan kuin turkkia riittää.


Kuva tukkalenkeistä mitä käytän. Nämä ovat oikeastaan lasten rannekorutarvikkeita Loomsseja, mutta aivan vastaavia kuin lemmikkieläinliikkeissä myytävät eläinten silikonilenkit. Värejä ehkä enemmän elämään näistä versioista!

Seuraavaksi näytän miten paketoin Aavan korvat alusta loppuun. Yleisin toteamus koirani pinkeistä korvapatukoista onkin: "mitkä korvakorut!"

Kerron lyhyesti miksi käytän ja suosittelen muitakin korvakarvojaan kasvattavia koiranomistajia opettelemaan käyttämään näitä:

-Ilman korvakarvojen suojaamista korvakarvat eivät tule kasvamaan mukavaan mittaansa
-Ilman suojia ne uivat ruoka- ja vesikupeissa -> likaiset märät korvat -> takkuja joita vaikea selvittää-> korvia saisi pestä päivittäin-> karva kuluu
-Kun korvakarvat ovat kasvaneet paketointimittaansa, ne menevät koirasi suuhun -> koira pureskelee, syö ja kuolaa korvansa ja täten katkoo ja lyhentää niitä jatkuvasti.


Aloita tekemällä jälleen suora jakaus korvan tyveen, eli siihen kohtan missä korva alkaa. Kuten kuvasta näkyy, suoran korvajakauksen teko ei ole minultakaan täydellisesti luonnistunut, joten ei kannata lannistua, korva on eloisa elin. 


Tässä Aavan korva ollut korvapaketin sisällä viikon. Se on siis paketin tyvikohdasta takkuuntunut hieman, joten koko korva on selvitettävä. Korvakarvat kuuluvat taas kerran alueeseen, jota näyttelyihmiset haluavat vaalia koirassaan (ja antaa siis niiden kasvaa), joten tällöin karstalla ei mennä selvittämään korvatakkuja, vaan hellällä piikkiharjalla tai tekomuoviharjoilla. Hoitosuihkeiden käyttöä ei tässä kohtaa kannata edelleenkään säästellä!


Kun korva on harjattu, käy se piikkikammalla varovasti juurta myöten läpi, jotta varmistutaan takuttomasta korvasta. Tämän jälkeen piikkikammalla etsi kohta missä koirasi korvanlehti päättyy. Tähän kohtaan olen itse tottunut laittamaan tukiponnarin kuvassa näkyvällä tavalla. Ponnarin asettamisen jälkeen kokeilen vielä varmuuden varalta, ettei korvanlehteä jäänyt ponnariin puristuksiin, sillä kuoliota sinne ei haluta.


Korvien paketointiin käytän Puuilon hevososastolta saatavaa liimapinteliä. Se toimii itsestään liimautuvan siteen tavoin. Rulla maksaa n. 2 euroa. Jotkut koiranomistajat käyttävät muovia taikka ennen vanhaan käytettiin pelkkää talouspaperia.  Liimapintelin hyvät puolet ovat siinä, että niitä voi käyttää useamman kerran, elleivät ole menneet hurjan likaisiksi.

Leikkaan n. 10 sentin palan jonka kuron ja kiristän tiukasti karvan ympärille siten, että karvat olisivat suorassa paketin sisällä eivätkä sekaisin. Kuvassa Aavan pitkiin korvanläppiin on mennyt toinen samanmoinen palanen alemmas, jotta saadaan koko karvaosuus peitettyä.


Taikasauvan näköisen korvan voi tarvitaessa taittaa kerran/kaksi sisäänpäin, jotta paketista tulisi pieni ja huomaamaton koiralle. Pysyäkseen siinä sen voi kiinnittää jälleen kumilenkeillä. 

Korvapaketteja tulisi vaihtaa/tai ainakin avata ja harjata kerran viikossa. Tukkaviritelmää myös kerta viikkoon, tai tarpeen mukaa useamminkin, mikäli koira hinkkaa päätänsä tai sukeltaa takiaispuskiin.


Tadaa, oon valmis!

Toivottvasti postauksesta oli hyötyä tukan hallinnan kanssa aloitteleville omistajille.


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Hiihtohirmujen kelit

Oletteko törmänneet rauhassa tassutellessanne ja iltapäiväpisuja lirutellessanne hurjaa vauhtia kiitäviin huitoviin tikkumonstereihin? Niitä kutsutaan hiihtäjiksi. Hiihtolomat alkavat olla pulkassa, toivottavasti olette vetäneet Mamojanne lahkeista ja pihalle, niin kivoja talven korkeapainealueita ollaan saatu nähdä! 


Onneksi mun Mamster jaksoi olla aktiivinen ja vei mua ulos. Yhtenä päivänä lenkkeiltiin yhdessä aussipoika Ricon kanssa. 


Hieman karvaton omistajani päätti puuttua tilanteeseen ja tavallisesta poiketen meidät molemmat pidettiin koko matkan ajan kytkettynä. Voitko kuvitella! Siis en päässy ees painimaan Ricon kassa. Syy oli kuulemma se kun juuri suoritettu PPP (=Puudelin Puunaus Päivä) oli takana ja Mama halusi varjella minun villahousujani Ricon mahdolliselta kuolalta. Niin ja ehkä kuralta ja loskalta. Mut oonhan mä aika cool mimmi. 





Uusi Niftyn Pomppa takki on ollut kovassa käytössä!

Voitko viedä sen kameran pois mun lärvistä. Kiitos


Koirakavereitten näkeminen tekee hyvää. Pääsee purkamaan ylimääräisiä energioita, kehittämään sosiaalista kyvykkyyttään ja vaihtamaan kuulumisia. Niin myös nuo kaksijalkaiset!


Tämän postauksen kuvat (c) Miia Etu-Seppälä

Postaustoiveita otetaan vastaan!


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Vilkkuen välkkyen, siis näkyen!

Hau taas!

Tiedättekö mikä on pitkä ja musta? Jos vastasitte: "Sinä Aava!", olet väärässä. Tai et ehkä väärässä, mutta oikea vastaus kuuluu: Suomen talvi. Oivan suojautumisvärini ansiosta pääsen piiloutumaan vikkelästi metsään tai autoteille ilman että kukaan näkisi. Mun rakas Mama ei kuitenkaan ymmärrä asiaa samalla tavalla kuin mä. Se yrittää kaikin tavoin saada mua näkyväksi. Se ostaa kaikenmaailman liivejä, heijastimia ja vilkkuvälkkyjä, jotta mun yksityisyydensuoja rikkoutuisi. Mutta ehkä me koirat ei sitä ymmärretäkään, miten suuri merkitys syys- ja talvikauden pimeydessä oikeilla varusteilla on. Ihminen, ymmärräthän sinä?

Koira ulkona illalla ilman minkäänlaista heijastinta/vilkkua.

Toinen juttu. Mikä on pinkki ja loistaa pimeässä? Jos vastasit jälleen "Aava", tällä kertaa olet oikeassa. Mutta mistäs arvasit? Eihän
pinkit ja loistavat puudelit niin yleisiä voi olla. Tai no...


Mut mä oon shaini ja glorious cuz my mom on taas taken care of me. Seuraavana pari esimerkkiä iha muillekki mamoille millä keinoin voi suojata oman rakkaan karvaturrinsa tuulelta ja yliajolta.

 
Little&Bigger Shine vilkkuvalo on opiskelijabudjettiinkin näpsäkästi menevä hankinta. Se on löllölimapintainen (kauniisti ilmaistuna) niin, että se jumittaa hihnaan/pantaan/minne vaan kiinni välkkymään. Materiaalinsa ansioista se on myös säänkestävä! Meillä se menee hihnassa näin:


Siinä on kolme modea: 1. nopea vilkku 2. hidas vilkku 3. jatkuva valo päällä. Että voi sitten joulukuusen lailla vinkkailla vaikka komeille vastaantuleville uroille.

Vilkkuvalo pimeässä. Valittavana kivoja eri värejä. Meillä vihreä!

Erittäin helppo käyttää ja ei tarvi millään pattereilla rassailla.


Pomppa Nifty koiran sadetakki (tietty värinä coral tytölle, mut jos sul on poika ni niille on aquan sininen vaihtis, näin sukupuolistereotyyppisesi. Meille koirille on se ja sama hailee minkä väriset varusteet meil on. Mut meidän kakslahkeisille omistajille ei yleensä ihan niin simppeliä!) Niftyn mun nirso Mamster hankki sen materiaalin takia, sillä struudelille on turha luulo pukea mitään fleece-kankaista. Tai voithan sä kokeilla mut kokeileppa sitä takkujen määrää lenkin jälkeen! Nifty Pompan alapuoli on kuin silkkiterrierin (lyhyt) turkki, eli sileää polyesteria. Yläpuoli on se sateelta suojaava, eli se on vähän niinku tuulipuvun kangasta. Ja pinkkiä. Ja heijastimia on sit kans. Isot lihakset on suojattuna tuulelta, takki on kevyt kuin linnun sulka joten ei meikäläisen menoa ainakaan häritse. Sateen ja tuulenpitävän takin alle voi myös tunkea vaikka lisälämmikkeeksi manttelin, niin kuin Mama tekee mulle agility-treeneissä. Ei pääse villapylly jäähtymään liian nopeasti.


Ainoa ongelma takissa oli sen lupaama istuvuus. Se ei mennytkään ihan niin siististi kun ois voinu aatella... Tai Mama ei ainakaan tykännyt pinkistä muovipussin repaleen lailla roikkuvasta kankaasta mun päällä. Onneksi pienellä nokkeluudella senkin sai hoidettua kotiin. Nimittäin Maman oma Mama, eli mulle Perheenjäsen ompeli sinne joustavasta kuminauhasta lenkit jotka varmistaa sen, että takki ei luisu kovassakaan menossa pois raiteiltaan.

Ennen:




Jälkeen:




 Hienon materiaalin, heijastimien ja söpön värin lisäksi takissa on hieno takahalkio. Vaikka alun muotoilu tökkikin, jotain on kuitenkin mietitty takkia ommeltaessa. Nimittäin me koirat (esim. puudelit) jotka kannamme häntämme ylväästi ylhäällä, pystyy tarpeeksi suuren takahalkion vuoksi siihen! Tämä on merkittävä etu, koska mä näytän ihan masentuneelta jos takki painaa mun palmun alas.


Sadettakkina Nifty Pomppa toimii hyvin. Sadevesi valuu reunoilta pois kastelematta koiran jalkoja ja mahan alle vedettävä kappale suojaa mahan täysin kuralta! Puhumattakaan niskaletin suojaaminen. Myös pieni yksityiskohta takista löytyy, nimittäin niskassa on oma kolo hihnaa varten. Kaiken kaikkiaan hyvä takki monipuoliseen käyttöön, joka sopii myös haasteellisemmalle turkille. 
Sitä tunnettua Pomppa-laatua!


Tuotteista lisätietoja:


https://www.mustijamirri.fi/pomppa-nifty-koiran-sadetakki-aqua-c152154

Kaikkiin Musti ja Mirri liikkeisiin saa viedä myös oman koiransa sovittamaan!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Voihan Valio!

Wuf!

Mama on viimeaikoina raahannu mua mitä hassuinpiin paikkoihin. Niissä paikoissa yhteistä on, että pönötetään kintut suorina ja juostaan ympyrä ja edestakaisin ja sit joku tutematon äijä kopeloi. Ja tähän 5 minuuttia kestävään toimitukseen maksetaan useita kymppejä rahaa ja mua puunataan ennen kisaa pari kokonaista päivää ja vieläpä kisapaikallakin vähintään tunti. Itse en tajunnut koko hössötyksestä mitään muutaku et Mama kiljas ja mä mietin et se mahto olla hyvä merkki.


Kyseessähän on siis koiranäyttelyt, jos joku sherlokki ei vielä tajunnut. Viikko sitten Mama pyöritti mua Parkano RN näyttelyissä 4.2. ja ansioiduin niinkin hienosti kun ERI (=erinomainen), SA(=sertin arvoinen), SERT(=sertifikaatti), FIN MVA (=Suomen muotovalio) ja VSP(=vastakkaisen sukupuolen paras). Musta tulikin siis Suomen muotovalio! Tuomari oli musta tätä mieltä:



Paavo Mattila: "Erittäin hyvin rakentunut narttu. Kaunis pää. Erinomainen kaula. Sopusuhtainen runko. Erinomainen ylälinja ja raajat. Hyvä hännän kiinnitys ja hännän kanto. Hyvälaatuinen turkki. Liikkuu hyvin."


No ei tää reissaaminen tähän jäänyt. Perjantaina läksimme Viron suuntaan Viking Linella matkaten. Mun yks best friend harmaa isovilakoira Afi (Magicpearl Afi Vivace Angel) ja toinen Iro pk collie (Unicometa'n' Colour Of My Love) oli matkaseurana. Mä ja Afi oltii iha relax, mut Iro poikaa vähä jännitti. Onneks oli tälläsii viilipyttyjä mukana. Mä jotenki luulin et siel Viros on tarkoituksena varmaan syödä jotain hyvää, mut me päädyttiinki taas näyttelyihin. 


Tallinn Winter Cup 2017 olikin koko ajan ollut Maman määränpää. Siellä me sit 13.2. Saku Suurhallissa Afin ja Iron kanssa vuoronperää pönötettii ja kukaa meistä ei tajunnu taaskaa mitää paitsi meidän mamsterit. Mut vissii hyvin meni ku saatii kaikki herkkuja loppujen lopuksi. 

Mä sain sieltki ERI, SA, SERT ja CACIB, eli se tarkottaa sitä että oon myös EE MVA, Viron muotovalio! Afille kävi sama homma ja se oli kaupan päälle ROP, eli rotunsa paras vaikka yksinään luokassaan kisasikin. Irolle tuli tällä kertaa EH, mutta se tarkoittaakin erittäin hyvää tiukalta tuomarilta. Maman kaveri ja mun varamama vei mua kehässä kun Mamaan oli flunssa iskenyt. Meän tuomari sano näi:


Bo Skalin, Ruotsi: "Nice temperament, could be little elegant on the head, good angulations and neck, moves well, little low on legs, correct (?word?), good chest."

Kyl ny löytyy rusettii ja rosettii. Ja mä vaan olin koko aika oma itteni!

-FIN MVA EE MVA Aamukajon Jäätelökesä-

torstai 12. tammikuuta 2017

Rastat suoriksi

Moi,

Mä oon ollu viimeiakoina aikamoisen toimenpidevyyhdin uhrina. Mua on jopa kutsuttu "ransuksi", "patonkinenäksi", "rastafariksi", "karvapyllyksi".... Siis mitä!? Ai miten niin näytän miltään noista?



No, onneks Mama ees on hommannu jotaki uutta turkkitököttiä, koska ainaki takkujen selvittely sujui suhteellisen nopeasti. Mut antaa Maman kertoo ite siitä lisää, se tietää niitten päälle.


Animologyn Knot Sure De-tangle spray on suunniteltu helpottamaan takkuisen turkin selvittämistä. Mekaaninen työ ja ylläpito pesuineen on tärkein asia turkkirodun hoidossa. Tuote jättää turkin hyväntuoksuiseksi ja se sisältää glyseriiniä mikä kosteuttaa koiran turkkia, mutta myös ihoa. Plussaa myös B5 vitamiinista! Aineen kuivuessa huopuneeseen takkuun se helpottaa hieman selvittämistyötä. Vaikka pullo on pieni, suihke on erittäin riittoisaa, sillä se vaahtoaa helposti. 

Käytän itse suihketta takun selvittämiseen näin:


1. Löydä takku turkista ja erota se muusta karvasta esim. sormien väliin.
2. Suihkauta De-tangle sprayta 1-2 suihkausta ja vaahdota se takun ympärille ihoa myöten.
3. Karstaa karstalla takkua sen ympäriltä joka suunnilta hellästi niin, että suihke imeytyy turkkiin; takun pitäisi nyt alkaa selvitä.
4. Käy piikkikammalla läpi ihoa myöten takkukohta. Kamman pitäisi mennä helposti ilman pysähtymistä turkin läpi. Mikäli kampa pysähtyy, jatka kohdan karstaamista niin kauan, että kampa läpäisee turkin
5. Takku takana, elämä edessä! (Ja tämä on tosi tarina. Näin kävi myös Aavalle):


Kuten huomaatte, oon takuton ja puhdas, mutta  mulla on myös tämmönen uus nolo leikkaus. Sitä sanotaan continentaliksi. Mun mielestä se on vähän hassu koska Mama ei voi sanoo mua enää villahousuksi. Mitä pidätte?



Teijänki kantsii vinkata omille Mamoillenne, että hankkii tota tököttiä, koska se helpottaa niin sun kuin sun mamankin tuskaa. Sitä saa Mustista&Mirristä. Ja lisäks, se on ny -20% alessa, et ei ainakaa  nakerra lompsaan reikää...



Näytän Mama sulle silti kieltä ku veit mun villahousut!


lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Hyvää joulua karvaisille ja karvattomimme lukijoille!






Toivoo Aava ja Mamster 🐩

perjantai 14. lokakuuta 2016

Aava in action

Moi pitkästä aikaa!


Olemme aloittaneet Aavan kanssa BH-kurssin. Se tähtää lopulta kokeeeseen. Tähän mennessä meillä on sujunut hyvin!
 Agilitya ollaan jatketu samaan malliin ja vuoden vaihtuessa on tarkoitus päivittää oma lisenssi kilpakepoiseen. 




Miten muiden syksy on lähtenyt sujumaan?